Marjat on poimittu

Loppukesällä piti aina lähteä marjaan. Toisinaan ihan mökin lähelle, toisinaan veneellä muille marjamaille. Vene oli täynnä kerääjiä – tai kerääjiä ja kerääjiä. Minulle ja Suikkarin Joukolle oli annettu tehtäväksi hätistää käärmeet pois varsinaisten marjastajien tieltä. Erityisesti Joukon äiti Anni oli aivan hysteerisen peloissaan, mutta marjat piti kuitenkin saada ämpäreihin. Joitain käärmeitä toki nähtiin ja otettiin pois päiviltä.

Omilla mökkimailla marjastettiin puolukoiden ja mustikoiden lisäksi villejä vaapukoita. Marjapenkkejä ei ollut kuin kotona Rasivaarassa. Vaapukoita oli mukavampi poimia, kun ei tarvinnut käyttää kyykkymenetelmää. Poimuri oli aina silloin tällöin apuna.

Marjastuksen mitta tuli kuitenkin täyteen poikkeuksellisella tavalla. Meillä oli vieraana kirkkohella Hakulisen perhe. Minut ja Tiina patistettiin heidän kanssaan vaapukoiden poimintaan. Ihan kivalta tuntui, sillä marjoja oli runsaasti. Kun sitten tultiin mökille marjaämpärit täynnä, niin yhtäkkiä meidän pitkin luovuttaa poimimamme vaapukat vieraille.

Tämä otti todella koville. Kerätä nyt ensin ihan mielissään mukava saalis ja sitten sitä ei saakaan omaksi. Tuohon loppui oma marjastukseni. Vieläkään en ole yhtään innostunut poiminnasta, vaan jätän se Aunin tehtäväksi ja ostomarjojen varaan.