Heinäkuu 2026

Nyt siirrytään musiikkiin, varsinaisesti äänilevyihin, joihin olen hurahtanut. Minulla on kotona hyllyssä aikamoinen LP-levyjen kokoelma, noin 1800 levyä. No, aikamoinen ja aikamoinen – on tuttuja kavereita, joilla on jopa tuplasti enemmän. Minun kokoelmani käsittää erityisesti bluesia, rockia ja jazzia. Myös vanhoja 60-luvun iskelmiä on jonkin verran.

Cd-levyt ovat minulla jääneet vähemmälle, ei niitä ole kuin pari sataa. Nykyäänhän cd:t eivät ole kovinkaan arvokkaita eivätkä edes haluttuja.

Älppäreiden keräilyarvot vaihtelevat harvinaisuuden mukaan muutamasta kympistä yli tuhanteen euroon. Noita arvokkaitakin hyllystäni löytyy muutama. Esimerkiksi Apollo-yhtyeen Apollo-LP, joka arvo on tuollaiset 700-800 euroa.

Levykaupoissa on käyty pitkin Eurooppaa ja jopa New Yorkissa. Erääseen Berliinin-reissuun liittyy erikoinen tapaus. Silloinen Euroopan suurin levydivari Platten Pedro oli kohteena. Tunsin sen jo edelliseltä reissulta. No, Pedrolle tuli yhtäkkiä jokin tärkeä asia kotona. Niinpä hän kysyi minulta, voisinko pitää levykauppaa auki sen aikaa. Kyllä ilman muuta, vastasin. Ja niinpä toimin asiantuntevana myyjänä, kun yksi asiakas kävi ostamassa älppärin. Että kaikkea sitä!

Myös mökillä on jonkin verran levyjä. Siellä harrastan lähinnä ns. savikiekkoja eli gramofonilla soitettavaa musiikkia. Tätä varten aitassa on tietenkin perusmallinen grammari. Sen sijaan kotona on lähinnä koristeena upea torvigramofoni His Master´s Voice.

Myös singlelevyjä on mökillä. Useita harvinaisuuksia niissäkin. Esimerkiksi Katri-Helenan alkuaikojen single Puhelinlangat laulaa sekä Irwinin tosi rankka biisi, jota en tohdi vieraille juurikaan soittaa, ellei sitä erityisesti tahdota. Sen nimestäkin voi jo jotakin päätellä: Mutakuono ja lakupelle.