Helmikuu 2022

Tykkimies Saarinen, Tampereen Ilmatorjuntapatteristo, TamItPsto. Näin siinä sitten kävi, ihan niin kuin olin ajatellutkin. Opintojen jälkeen helmikuun puolivälissä 1977 aloitin varusmiespalvelun Kangasalla sijaitsevassa varuskunnassa, ja sieltä myös lähdin reserviin kahdeksan kuukauden jälkeen.

Alokasaika oli luonnollisesti vaikeaa, mutta inttiajan loppua kohti helpotti huomattavasti, oli jopa mukavaa, kun kantahenkilökunta oli tullut kovin tutuksi. Mainittakoon, että Bofors-tykin ammusmiehen tehtävien ohella palvelin sotilaspiirin esikunnassa valmistelemassa puolustusvoimien osastoa Pirkanmaan maatalousnäyttelyyn, joka pidettiin kesällä Kangasalla.

Ihan alokasajan alusta jäi yksi nolo tilanne erityisesti mieleen. Käskynjaossa minut kutsuttiin porukan eteen ”Herra Saarisena!”. Ihmettelin, mistä on kysymys. Siitä että kaverini Temu oli lähettänyt minulle postikortin tuolla tittelillä. Kyllä otti pattiin, ja sain tottavie tietää, että olen ihan oikeasti vain alokas enkä mikään ”herra”.

Hauska juttu oli puolestaan se, kun anoin loppuaikana iltalomaa erikoisella perusteella. Anomuksen aiheena oli ”kotiviinin valmistuksen ensimmäinen vaihe”. Askaretta harjoitettiin ihan oikeasti lankoni Ruupenin kanssa. Ja yllätys, yllätys – loma myönnettiin!

Ilmatorjunta on ollut suvussa. Isä oli it:n sotilaspoikana Helsingissä sodan loppuvaiheessa, palveli muuten samassa porukassa kuin sittemmin näyttelijänä tunnettu Lasse Pöysti. Molemmat poikani eli Mikko ja Pekka palvelivat myös ilmatorjunnassa. Pekka on nyt res. vänrikki ja Mikko useiden kertausharjoitusten ansiosta peräti kapteeni.

Alimmaisessa kuvassa on sitten kaverini Jalo, ja paikka on Helsingin päävartio presidentinlinnan vieressä. Jalo palveli Kaartin pataljoonassa. Kahdeksan kuukauden miehiä hänkin. Alokasajan Jalo taisteli Säkylässä. Päävartion vartiointi herätti kavereissa ja ohikulkijoissa iloista huomiota mukavine kommentteineen, mikä taas ei ollut Jalosta niin mukavaa.