JOULUKUU 2023

Jääkiekko nousi harrastusteni joukkoon 1960-luvun alkupuolella. Silloin pelattiin pihalätkää, ja sitten oikein luistimilla Rasivaaran koulun pihaan jäädytetyllä luistinradalla. Kerran pelattiin jopa vierasottelu Oravilahdella: tulos oli 6-6.

Opiskelukaupungissa Tampereella tuli sitten pelatuksi jo ihan oikeassa jäähallissa! Siinä Suomen ensimmäisessä jäähallissa, joka toimi vuoden 1965 MM-kisojen areenana.

Varsinainen kiekkobuumi käynnistyi Helsinkiin muuton myötä 1979. Pian lätkäpaikaksi valikoitui Oulunkylän eli Ogelin tekojää, missä meille alkoi pikkuhiljaa muodostua vakioporukka. Parhaina aikoina pelattiin jopa kolme kertaa viikossa. Jonkin aikaa kiekko liikkui myös Vuosaaren hallissa.

Kiekkoporukalle keksittiin sitten nimikin: Turpo Diesel. Nimen lähtökohtana oli Dieseliksi kutsuttu peluri, jonka oikeaa nimeä en nyt muista. Ruupenin, Simon, Raketin, Vessin, Sokalan ym. kanssa Ogelin pukuhuone tuli tutuksi – hyvästä jäästä puhumattakaan.

Seuraavana varsinaisena pelipaikkana oli Espoon jäähalli. Samoilla jäillä taituroivat mm. liigaseura Kiekko-Espoo ja naisten maajoukkue. Päästiinpä kerran pelaamaan tämän maajoukkueen harjoitusryhmää vastaan, kun järjestäjien harjoitusvaraukset olivat menneet päällekkäin. Hävittiin.

Omalta osaltani kiekkoharrastus päättyi vuonna 2007, kun lonkkani hajosi ja jouduin tekonivelleikkaukseen. No, tulihan sitä kiekkoiltua runsaat 40 vuotta!

Turpo Dieselissä pelasi myös jälkikasvu eli Mikko ja Pekka. Pekan ura jatkuu edelleen, ja seurana on RT Kiekko. Harrastajasarjaa pelaavat ja hyvin pärjäävät.

Varhaisista pelivaiheistamme löytyy kuvaus näiden sivujen kohdasta Tarinoita/Lätkässä lätkään. Kannattaa lukaista.