Kesäkuu 2026

Tervetuloa sipajamaan! Näin toivotettiin 50 vuotta sitten hääkutsussamme. Eli rennosti piti ottaa. Sipajaa oli tuolloin ja miksei vieläkin osuva sana rennolle meiningille.

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan, kertoo eräs tunnettu häävärssy. Kyllä kohdallani suurin ihme on ollut yhteinen elämä Aunin kanssa.

Kuten kutsussa todetaan, häät pidettiin Kiteellä. Vihkiminen Kiteen kirkossa ja sipajamiset appiukkoni Väinön Tyllinsaaressa eli lyhyesti Tyllissä. Tylliin reissattiin Eero-serkun autokyydissä ja loppumatka Taskisen veneellä. Seremoniat alkoivat perinteisesti hääkakun puitteissa. Aunin hääpuku oli Arolan villamekko, Tampereen Sokoksen alennusmyynnistä!

Vihkipappina oli Matti Hakulinen, ja morsiusneitoina pikkusiskoni Johanna sekä hänen ystävänsä Ulla-Mari. Tyttöjen hienot mekot ompeli Aini-täti. Morsiusneitona toimiminen oli tärkeä ja odotettu tehtävä, mutta kyllä jännitti, kuvailee nyt Johanna.

Vieraita oli kirkko aivan täynnä ja Tyllissäkin ainakin sata. Boolia oli tarjolla runsaasti. Ja millaista sekoitusta: valkoviiniä, votkaa ja spriteä. Eräät iäkkäämmät daamit eivät halunneet juoda alkoholia, sen sijaan he haravoivat boolimaljojen pohjilta hedelmäviipaleita ja söivät niitä. Arvaatte varmaan mitä tapahtui!

Kultahääpäivää vietimme äskettäin Helsingissä. Seremonian aluksi meillä oli aiheen mukainen rukoushetki Aunin ortodoksisessa kotikirkossa Liisankadulla. Sieltä vaelsimme sitten stadin keskustaan iltapalalle. Mukana olivat Mikon porukka Lahdesta sekä Pekan tyttäret Edla ja Adina. Pekalla ja Jessicalla oli samaan aikaan yksi muu, tärkeä meno.