Maagista tuijotusta

Uudessa aitassa on tv Helvarama (!) vuodelta 1963. Se palveli aikoinaan kaverini Tapsan kotona. Tapsan mukaan ensimmäinen todella merkittävä ohjelma hänelle oli Innsbruckin talviolympialaiset vuonna 1964. Eero Mäntyranta, tiedättehän…

Itselleni tv oli tuolloin vielä koko lailla tuntematon ja salaperäinen vehje. Varsin pian niitä alkoi kuitenkin olla talossa kuin talossa – paitsi meillä kotona. En tiedä liittyikö se jotenkin kasvatukseen, mutta isä hankki tv:n meille vasta vuonna 1970. Sitä ennen kävimme Tiinan kanssa töllöttämässä naapureiden telkkareita.

Lauantai-iltaisin tuli ohjelma Jatkoaika. Nimensä mukaisesti se kesti kauan, mutta pakko sitä oli katsoa. Lenitahan siellä huseerasi vauhdikkaana emäntänä ja Hannu Taanila kärkevänä isäntänä. Nukkumaan ei yleensä menty ennen kuin ohjelma loppui.

Yksi merkittävä seikka telkkareihin liittyen olivat harava-antennit. Niitä kohosi talojen ja töllien katoille kuin sieniä sateella.

Yhden antenninpystytyksen muistan oikein hyvin. Silloin yläkerran naapuri, opettaja-Erkki kiipesi talviaikaan korkealle katolle antennia asentamaan – ilman mitään turvaköysiä tai -välineitä tietenkin. Alhaalla osasimme vain peläten katsoa tuota huimaa operaatiota.

Hyvin se sitten meni ja kuva näkyi, kun antennin oikeaa suuntaa oli haettu useamman kerran. Erkillä oli hetken aikaa myös ihka ensimmäinen ”väritelevisio”. Hän osti kuvaruudun eteen eräänlaisen suurennuslasin, jonka alaosa oli vihertävä ja yläosa sinertävä. Sitä herkkua ei tosin kauan kestänyt, sillä oikeita väritelkkareita alkoi tulla markkinoille. Ne olivat tosin aluksi todella kalliita laitteita.