Mehua Maijalla

MehuMaijalla on pitkä historia. Ennen kaupan mehujen markkinoille tuloa mehut tehtiin itse.

Muistikuvani lapsuudesta on huima: kuin kyseessä olisi ollut todella iso ”teollinen tuotanto” omassa kodissa. Koko keittiö oli käytännössä varattu vain tähän tarkoitukseen. Väkevä mehun tuoksu täytti keittiön. Hääräämistä riitti.

Marjoista jäi keittämisen jälkeen ylimääräisenä vain värinsä menettänyt seos, joka ainakin meillä heitettiin pois. Olen kuullut, että sitä mäskin näköistä seosta jotkut laittoivat makuaineeksi leipätaikinaan.

Lasten osuutena oli tietenkin ennen keittämistä kerätä viinimarjat. Se työ ei ollut erityisen suosittua. Sen sijaan mehun valuminen letkusta oli kivaa katsottavaa.

Mehu-Maija

Mehupulloina käytettiin vanhoja kierrekorkillisia viinapulloja. Mistähän ne saatiin, kun perheessä ei käytetty lainkaan
alkoholia? Enpä muista. Pullot pestiin ja kuumennettiin uunissa. Homeen estoon hyvin sokeroidun mehun sekaan lisättiin Atamon-nimistä ainetta. Täysien pullojen korkit ”hartsattiin” vahalla. Hyvässä kellarissa mehut säilyivät mainiosti ja maukkaina seuraavaan satoon saakka.

Helvi-äiti lainasi MehuMaijaansa eri puolille pitäjää, sillä tuolloin kattila oli vielä aika harvinainen laite. Niemisessä kuuluisan Maikinmökin marjatkin mehustettiin äidin MehuMaijalla. Myös Rasivaaran Seurantalolla porisi tuo sama Maija. Kaiken varalta äiti merkkasi Maijansa nimikirjaimillaan, punaisella maalilla kattilaan oli kirjoitettu h.s.

Mehustin (myös mehumaija ja mehuliisa) on keittiöväline, joka muistuttaa kattilaa. Mehumaijassa on pohjakattila, jossa vesi kiehuu, sen yläpuolella mehukattila, johon mehu kertyy ja josta se johdatetaan letkulla pois, marjakehikko, johon mehustettavat marjat tai hedelmät laitetaan sekä tiivis kansi. Parhaat mehustimet ovat ruostumatonta terästä, koska happamat marjat voivat syövyttää alumiinimehustinta.

Mehustimen pohjakattilaan lisätään vettä, joka kuumennetaan kiehuvaksi keittolevyllä. Marjat pannaan siiviläosaan, jossa lämpö rikkoo marjojen solut. Tällöin mehustettava aines liukenee ja mehu valuu vesihöyryn kuumentamaan
mehukattilaan.

Maatalousnaisten järjestö toi MehuMaijanedeltäjän Saksasta 1950-luvulla. Sen pohjalta suomalainen teollisuus alkoi valmistaa kotikäyttöön soveltuvaa marjojen mehustajaa.

Keijon kotimuseo | Keijontie 50, Rääkkylä | timppas(at)kolumbus.fi | 045-324 9010