Pinkaistiin piikkareilla
Piikkarit olivat kova sana meille Rasivaaran pojille
jo 1960-luvun alkuvuosina. Tuntui aivan ihmeelliseltä ja mahtavalta saada sinivalkoiset, kevyet sellaiset. Johan lähti juoksu kulkemaan.
No, alku oli hieman hankalaa, sillä selkäytimessä oli tavallisilla tennareilla juoksu. Monta kertaa piikit tökkäsivät maahan niin, että suunta oli kohti maan kamaraa nenä edellä. Nirhamia ja kolhuja siitä tuli, mutta kaikki kestettiin.
Kerran piti käydä kunnanlääkärin tarkastuksessa, kun piikki pisti polveen ja tuntui tosi pahalta.. Onneksi ei kuitenkaan ollut sen pahempaa, kuin että piti pitää juoksutauko. Sen aikana virittelin omaa piikkarirunoani p-kirjaimella: ”Piikkarin piikki pisti polveeni pinkaistessani…”. Enempää ei sitten tullutkaan mieleen.
Myös seiväshypyssä piikkarit olivat kova sana. Esimerkkiä antoi maailmanennätysmies Pentti Nikula, 484. Oma ennätys koheni huomattavasti piikkareiden ansiosta – aluksi ylittyi peräti 2 m. Kun vielä puuseiväs vaihtui bambuseipääseen, niin homma oli hallussa ja ennätykset paranivat vauhdilla.
Ylemmän kuvan piikkarit ovat maileri-juniori-Karhut, joita valmistettiin vuosina 1957-1959. Eli siis muutamia vuosia ennen omien saantia. Tämä Karhun logo on varsin harvinainen, sillä tuota ennen logona oli kolme vinoviivaa ja myöhemmin M-kirjain. Kolmen viivan logon oikeudet osti legendaarinen saksalainen liikemies Adi Dassler hinnalla, joka vastaa nykyrahassa 1600 euroa. Lisäksi hintaan kuului kaksi viskipulloa. Nykyisin kolmen viivan logo tunnetaan Adidas-valmisteista.
Alla oleva kuva on Joensuusta. Pääsin kaverini Jussin kanssa testaamaan piikkareita ihan oikealle kentälle. Siinä mielessä oikealle, että juoksuradan pituus oli 400 metriä ja se oli tehty hiilimurskasta. Kotona Rasivaarassa kenttä oli 300 metriä ja päällysteenä pelkkä hiekka.