Pullea samovaari

Yksi pitkään haaveilemani esine on löytänyt tiensä museoon, nimittäin samovaari. Se on alkuperäinen venäläinen messinkinen teenkeitin. Nykyajan teräksiset samovaarit ovat aivan eri maata. Ne lämpiävät sähköllä eikä niistä muutenkaan loista historiallinen kauneus

Jo pikkupojasta lähtien olen ihaillut ja ihmetellyt samovaareja. Etenkin sitä, joka on Hauholla Limoniemen pirtissä. Sen kauneus on uskomaton. Nyt minulla hieman iäkkäämpänä pikkupoikana on kaksi samovaaria, toinen kotona Helsingissä ja toinen (oik.) museossa Mäntyrannassa.

Kotikeittimen hankintapaikkaa en enää muista, mutta toisen hankin Tallinnasta, missä visiteerasin kaverini Matti T:n kanssa. Erityisesti kannatta panna merkille samovaarin ”pulleus”. Sellaiset ovat paljon, paljon nätimpiä ja arvokkaampia kuin ”suoraseinäiset retrovehkeet”. Vanhassa samovaarissa täytyy olla tekijän leima vähintään sadan vuoden takaa Venäjältä.

Tämä samovaari on alunperin kotoisin Pietarista ja kulkenut pitkän tien 1900-luvun alusta Tallinnan kautta Keijon Kotimuseoon Rääkkylään. Siispä ei muuta kuin teetä keittämään, noin kuvainnollisesti.

Samovaarin hankinta oli aivan oma lukunsa. Hinta oli sen verran korkea, että se vaati kunnon tinkimisen. Sitä varten istuimme keskustan lähikuppilaan ja suunnittelimme taktiikan, joka toimi juuri niin kuin piti. Sen avulla saimme hinnan laskemaan siedettäväksi. Jääköön se kuitenkin arvoitukseksi. Netistä itse kukin voi tutkia hintahaarukkaa.

Limoniemen samovaari

Keijon kotimuseo | Keijontie 50, Rääkkylä | timppas(at)kolumbus.fi | 045-324 9010