Toukokuu 2023

Fillarit on ollut erinomaista kuntoilua iät ja ajat. Hyvä harrastus, joka periytyy vanhemmilta lapsille ja lastenlapsille ja niin edelleen.

Ensimmäisessä kuvassa ovat opinto-ohjaajat Keijo ja veljensä Taisto lähdössä luotsaamaan nuorisoporukkaa Ryttylän koulukodin pihalla. Kyseessä lienee maidonhakureissu. Isä-Keijo oli tietämykseni mukaan nuoruudessaan tosi innokas fillaristi.

Itse innostuin pyöräilystä, kun muutimme Tampereelta Helsinkiin vuonna 1979. Ostimme kunnon maantiepyörät ja teimme niillä pitkiäkin lenkkejä Eero-serkun ja Annen kanssa. Pikku-Mikko oli tuolloin mukana lasten istuimessa – ja nukahti aina heti kun lenkki alkoi.

Ajan mittaan ostimme sitten ihan oikeat maantiehybridit, joista en kuitenkaan tähän juttuun kuvia löytänyt. Ne olivat aika lailla tuon Pekan pyörän malliset.

Nyt Pekan tytöt ovat innostuneet pyöräilystä. Tässä kuvassa liikenteessä ovat Edla (4 v.) ja Adina (6 v.). Adina on ajellut jo pitemmän aikaa, Edla treenasi ajotaitoansa tänä keväänä.

Minun pyöräilyharrastukseni huipentui erääseen kesäkauteen, jolloin matkaa kertyi yhteensä noin 2 500 km. Nyt harrastamme Aunin kanssa pyöräilyä kuntopyörällä. Minun jatkuva peruslääkitykseni aiheuttaa valitettavasti ns. heitehuimausta, joka ei ole ihan turvallista ja mukavaa tavallisella pyörällä.

PS. Tiedätkös että Suomessa on ihan oikea polkupyörämuseo! Se on nimeltään Pyörätalli, joka sijaitsee Teuvalla.

PS 2. Löytyipä mielenkiintoinen kuva runsaan kymmenen vuoden takaa. Tein upean fillariretken Kolin maisemissa. Jaksoin polkea ylös saakka, vaikka koville otti. Alas tultiin sitten vauhdilla. Kuvan otti paikalle sattunut turisti.

Keijon kotimuseo | Keijontie 50, Rääkkylä | timppas(at)kolumbus.fi | 045-324 9010